Tutkittua tietoa turpeen historiasta

Turpeen energiakäytöllä on Suomessa pitkät perinteet ja monivaiheinen historia. Tutkittua tietoa turpeen käytön kehittymisestä on kuitenkin ollut tarjolla vähän.

Nyt tätä aukkoa paikkaa juuri ilmestynyt Vapo Oy:n 70-vuotisjuhlajulkaisu Suosta voimaa ja lämpöä. Kyse on arkistolähteisiin ja haastatteluihin perustuvasta tutkimuksesta, jonka on kirjoittanut FT, erikoistutkija Esa Ruuskanen. Pääpaino on alan kehittymisessä 1960-luvun lopulta lähtien.

Vapon  70-vuotisjuhlajulkaisun kirjoittaminen oli Esa Ruuskaselle mielenkiintoinen ja haastava työ.

Ensimmäisellä kierroksella haastatteluja tehneet opiskelijat esittelivät työnsä tuloksia Laajavuoressa vuoden 2007 lopulla.

Turve nousee esiin kriisiaikoina

”Turpeen käytössä toistuu tietty syklisyys. 1900-luvun alkupuolelta lähtien sen merkitys on noussut esiin aina kriisiaikoina ja kun on huolestuttu maamme energiaomavaraisuudesta. Tämä näkyy selvästi 1940-luvulla ja uudestaan 1960- ja 1970-lukujen taitteessa”, Esa Ruuskanen sanoo.

1970-luvun alun öljykriisi vauhditti turvetuotannon kehitystä, mutta pohjaa uudenlaiselle teolliselle turvetuotannolle luotiin kuitenkin jo 1960-luvun lopulla. Ruuskasen mukaan tuolloin havahduttiin ja huolestuttiin Suomen öljyriippuvuudesta ja huoltovarmuuden heikosta tilasta.

Ongelmaan etsittiin ratkaisua kauppa- ja teollisuusministeriön alaisissa toimikunnissa ja työryhmissä. Esiin nousi turve, jonka käyttö oli hiipunut 1950-luvulla edullisen öljyn ja kivihiilen sekä takuuhintajärjestelmän lopettamisen myötä.

”Yhtenä lähtökohtana 1960-luvun lopulla oli oppia aikaisemmista kokemuksista. Niiden perusteella tavoitteeksi asetettiin markkinoiden luominen turpeelle sekä riittävän suuren ja uskottavan toimijan synnyttäminen alalle. Markkinat saatiin kaupunkien kaukolämmön tuotannosta ja turvetuotanto annettiin Valtion polttoainekeskuksen tehtäväksi”, Ruuskanen kertoo.

Talous-, turvallisuus-, ja ympäristöpolitiikkaa

Vapon 70-vuotisjuhlajulkaisusta käy hyvin ilmi, miksi valtiovalta halusi edistää turpeen käyttöä 1960- ja 1970-luvun vaihteessa. Tehtyihin ratkaisuihin vaikutti sekä turvallisuus- että talouspolitiikka. Kun niihin lisätään vielä ympäristö- ja 1990-luvulta lähtien ilmastopolitiikka, ovatkin Ruuskasen mukaan koossa ainekset, joiden pohjalta turpeen energiakäyttöä koskevia päätöksiä on Suomessa tehty.

”Sota-aikana ja heti sen jälkeen 1940-luvulla turvallisuuspolitiikan rooli oli keskeinen. 1960-luvulla ja 1970-luvulla turvallisuuspolitiikalla eli huoltovarmuudella ja omavaraisuudella oli edelleen tärkeä merkitys, mutta rinnalle nousi talouspolitiikka eli alueiden kehittämisen näkökulma ja myös halu säästää puuvaroja kasvavan metsäteollisuuden tarpeisiin. Etenkin 1990-luvulta lähtien on sitten korostunut ympäristöpolitiikan ja siihen liittyvän ilmastopolitiikan merkitys. Samanaikaisesti turpeen energiakäytöstä on tullut myös kansainvälinen kysymys EU:n myötä.”

Mikäli aikaisemmista vuosikymmenistä haluaa löytää joitain opetuksia, Ruuskasen mukaan on nähtävissä, että talous-, turvallisuus- sekä ympäristö ja ilmastopolitiikan tulisi olla tasapainossa, kun ratkaisuja tehdään. Muuten odotettavissa on ristiriitoja myöhemmin.

”Viime aikoinahan turpeen energiakäytöstä käytävässä keskustelussa ovat korostuneet ympäristö- ja ennen kaikkea ilmastokysymykset. Samalla varjoon on jäänyt se, että kotimainen ja työllistävä turve on kuitenkin edelleen turvallisuuspoliittisesta ja taloudellisesta näkökulmasta hyvä polttoaine Suomelle.”

Haastava tutkimuskohde

Suosta voimaa ja lämpöä -teos perustuu olennaisilta osiltaan mm. kauppa- ja teollisuusministeriön ja eduskunnan arkistolähteisiin sekä haastatteluihin, joita tehtiin noin sata. Ratkaisu oli osaltaan pakon sanelema, koska aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on olemassa hyvin rajoitetusti.

”Energiapolitiikkaa ja energia-asioita ylipäänsä on tutkittu varsin vähän niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Suomessa löytyy varsinaisia historiatutkimuksia lähinnä varhaisesta sähköistymisestä, öljyn tulosta Suomeen ja ydinvoimasta. Lisäksi metsäteollisuuden historiankirjoituksessa on sivuttu energiaan liittyviä kysymyksiä. Mitään yleisesitystä, johon voisi tukeutua, asiasta ei kuitenkaan ole olemassa”, arvioi Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen johtaja, professori Jari Ojala, joka ohjasi haastattelujen tekemistä ja oli käynnistämässä historiateosprojektia yliopiston puolelta.

Enemmän kuin yrityksen historiaa

Ojala sanoo, että tämän tyyppisen historian teettäminen on yritykseltä arvokas teko. Tuloksena on syntynyt teos, jossa on kyse enemmästä kuin yksittäisen yrityksen historiasta.

”Yliopiston näkökulmasta tämäntyyppisten tilaushistorian tekeminen on mielekästä. Parhaimmillaan ne inspiroivat tutkimusta, herättävät keskustelua ja tarjoavat tietenkin koulutuksen mukaista työtä tutkijalle. Vapon historiateoksen tapauksessa hankkeella oli myös opetuksellista merkitystä, sillä opiskelijat tekivät pääosan kymmenistä haastatteluista.”

”Yksi osoitus teoksen laadusta ja merkityksestä on se, että Ruuskasen työn tuloksista ollaan oltu kiinnostuneita Suomen ulkopuolellakin osana energiamarkkinoiden ja -politiikan tutkimusta. Tämä siitä huolimatta, että turve on kansainvälisestä näkökulmasta eksoottinen polttoaine”, Ojala toteaa.

Esa Ruuskanen sanoo työn olleen mielenkiintoinen, haastava projekti, jossa rima oli asetettu alusta lähtien korkealle ja tutkijalla oli vapaat kädet. Hän toivoo, että lopputuloksena syntynyt teos auttaisi laajempaakin lukijakuntaa hahmottamaan energiapoliittisen päätöksenteon problematiikkaa turpeen näkökulmasta.

”Itselleni tutkimuksen tekeminen vahvisti käsitystä siitä, että päätöksenteko energia-asioissa ei ole koskaan neutraalia. Toinen huomionarvoinen asia on se, kuinka energiapolitiikassa tietyillä päätöksillä ja valinnoilla on kauaskantoisia seurauksia, joiden purkaminen ja muuttaminen on hidasta ja vaikeaa”, Ruuskanen evästää.

Haastattelut taltioivat turvehistoriaa

Tärkeä osa Suosta voimaa ja lämpöä -teoksen aineistoa ovat haastattelut, joita tehtiin noin sata. Haastateltavina oli Vapon nykyistä ja eläkkeelle jo siirtynyttä henkilöstöä sekä sidosryhmien edustajia päättäjistä turpeen käyttäjiin ja luonnonsuojelijoihin.

”Itse asiassa nämä haastattelut olivat koko työn lähtökohta. Aloite tuli Vaposta, joka halusi selvittää voisimmeko auttaa kokoamaan turvetuotantoon liittyvää muistitietoa nyt, kun 1970-luvulla alalle tulleet henkilöt ovat vielä haastateltavissa.  Me innostuimme ajatuksesta ja rakensimme meidän mittakaavassamme laajan opiskelijaprojektin, jossa systemaattisia haastatteluja teki 16 opiskelijaa”, professori Jari Ojala kertoo.

Vuonna 2007 ensimmäisellä kierroksella haastateltiin etupäässä Vapon työntekijöitä. Kun oli päädytty historiateoksen tekemiseen, työtä jatkettiin sidosryhmien haastatteluilla vuonna 2008. Haastattelut tehtiin Ojalan ja professori Pirjo Korkiakankaan ohjauksessa.

”Opiskelijat työskentelivät pareina, joista toinen oli historian ja toinen etnologian opiskelija. Näin pystyttiin hyödyntämään molempien osaamista. Lisäksi Ruuskanen teki lähes 30 haastattelua”, Ojala kertoo.

Valmiit haastattelut on sijoitettu litteroituna Keski-Suomen muistiarkistoon, jossa ne ovat tutkijoiden käytettävissä. Keski-Suomen muistiarkisto on Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen alaisuudessa toimiva yksikkö.

Esa Ruuskanen sanoo, että Suosta voimaa ja lämpöä -teokselle haastattelujen merkitys oli suuri. Ne toivat esiin asioita, joita ei näe päätöksistä ja pöytäkirjoista.

”Haastattelut konkretisoivat esimerkiksi eroja henkilöiden ja eri tahojen suhtautumisessa turpeeseen. Samoin ne auttoivat ymmärtämään paremmin poliittista päätöksentekoa ja sen taustoja.”