Tulevaisuuden suo, kuokka ja Jussi

Ympäri vuoden pyörivä automaattinen keinokuivaamo parantaa turpeen toimitusvarmuutta ja jatkaa oleellisesti turvetuotantokautta aina roudan tuloon asti. Loppusyksystä turve nostetaan pelkästään kaivinkoneella nevan uuden osan laidasta alkaen, kun tuotantokentälle ei enää ole asiaa.

Suomi tarvitsee Jusseja ja hänen kumppaneitaan myös tulevina vuosikymmeninä. Maamme energiantuotannon omavaraisuus on noin 30 prosenttia ja se lepää puun, turpeen ja vesivoiman varassa. Kehittyviä kotimaisia energiantuotantomuotoja ovat tuulivoima ja maalämpö. Energiateollisuus ry:n vuotta 2050 koskevassa energiavisiossa arvioidaan, että turvetta tarvitaan tuolloin vastaavia määriä kuin nyt.

Kasvualustakäytössä turpeen osuus on Euroopassa ylivertainen: ammattiviljelijöiden kasvualustoissa turpeen osuus on 86 prosenttia, harrastajamarkkinoilla multapussien sisällöstä 69 prosenttia on turvetta. Kasvuturpeen erinomaiset ominaisuudet johtuvat sen kyvystä imeä ja luovuttaa kosteutta kasveille. Turve myös säilyttää kasvualustan kuohkeana kasvin juuria tukehduttamatta. Lisäksi kasvuturve on kasvitaudeista ja rikkaruohoista vapaata. Imukykynsä ja muiden ainutlaatuisten ominaisuuksien vuoksi turpeen käyttö kotieläinten ja hevosten kuivikkeena lisääntyy jatkuvasti.

 Käännöksen jälkeen suoraan ajettaessa  traktorin automaattiohjaus antaa Jussille mahdollisuuden tarkistaa kännykästä kaikkien kuljettajien tuotantomäärät ja -laadut viimeiseltä vuorokaudelta. Työkoneiden anturit tuottavat dataa ajetuista tonneista ja turpeen kosteuksista, mikä mahdollistaa kuljettajien työn arvioinnin ja kehittämisen. Jussi itse on jo jäänyt työn tuottavuudessa nuorempien jalkoihin. Koneiden käyttö on nykyään enemmänkin tietokonepeliä.

”Uusi kuljettaja on näköjään muusta porukasta perässä vielä lähes kolmanneksen. Hänen ajotapansa on otettava työn alle”, tuumii Jussi.

Toimialan menestyminen edellyttää jatkuvaa parantamista materiaalitehokkuudessa, materian kierrätyksessä ja ympäristön huomioimisessa.

Energiaturpeen kosteuden alentaminen tuotantomenetelmiä kehittämällä ja myös keinokuivausta hyödyntämällä parantaa toimitusvarmuutta sekä voimalaitosten ja lämpökeskusten hyötysuhdetta. Polttoainetta tarvitaan entistä vähemmän samalla kun hiilidioksidipäästöt pienenevät. Hiilidioksidin talteenotto aloitetaan ensin hyvin suurissa voimalaitoksissa. Tekniikan kehittyminen ja energian hinnan nousu mahdollistavat myöhemmin talteenoton myös keskikokoisten kaupunkien lämpöä ja sähköä tuottavissa voimalaitoksissa.

Sadat sammallajit tarjoavat mahdollisuuden sammalen viljelyyn tavoitteena ainutlaatuisten kasvualustaraaka-aineiden ja kuivikemateriaalien tuotanto.

Puuta ja turvetta käyttävät biojalostamot laajentavat kotimaisten raaka-aineiden käyttöä liikennepolttonesteiden ja vielä arvokkaampien tuotteiden kuten hartsien, vahojen, muoviraaka-aineiden ja jopa lääkeaineiden tuotantoon.

Kasvualustojen tulee tuottaa entistä parempi kasvuvaikutus entistä vähäisemmällä materian määrällä. Esimerkiksi tomaatin ja kurkun viljelyssä kasvualustoissa tullaan käyttämään turpeen lisäksi yhä enemmän kierrätysmateriaaleja. Lisäksi kasvualustojen on kestettävä tuotannossa entistä pidempään.

Kesällä suolta oli kentälle vedetty kuivumaan sokerinpalaa muistuttavaa, nopeasti kuivuvaa, palaturvetta. Ylös saatiin peräti neljä satoa. Salaojitettu turvekenttä on yhtä suurta peltoa ilman avo-ojia ja sen halki painaltaa Jussin kolmen traktorin koneketju. Salaojitus ja sen perässä oleva kuivatusvesien ravinteita syövä kosteikko on pudottanut tuotantokentän vesistökuormituksen luonnontilaisen suon tasolle. Kun avo-ojista päästiin, työteho kasvoi oleellisesti. Kesällä avoimien ovien päivässä Jussin oli mukava esitellä turvesuota uteliaille kyläläisille. Turvetuottajien mielestä koko toiminnan perusta ovat hyvät ja mutkattomat suhteet rajanaapureihin ja kyläläisiin.

Soita ja turvetta on Suomessa riittämiin, yli yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Joka kolmas hehtaari on turvemaata. Tästä turveteollisuuden käytössä on nyt alle yksi prosentti, tulevina vuosikymmeninä seuraava prosentti on saatava käyttöön. Metsätalouden tarpeisiin soista on ojitettu puolet. Turvetuotanto ei ole uhka suo- tai turvevarojen riittävyydelle, mutta kansallista harkintaa on käytettävä siinä, mihin turvetuotanto kannattaa tulevina vuosikymmeninä kohdistaa.

Nyt turpeentuotantoalueita on viitisen sataa. Yksittäisen alueen keskikoko on noin sata hehtaaria. Tuotantoalueet sijoittuvat jatkossa yhä useammin metsäojitetuille turvemaille ja alueiden koko pienenee. Tuotannon ympäristövaikutuksia hallitaan entistä paremmin soiden kuivatusta ja vesienkäsittelyä kehittämällä ja koneketjuja uudistamalla.

On mahdollista, että kasvualustoissa tai jopa energiantuotannossa tarvittava turve osin kasvatetaan sammalviljelmillä, joilta sato korjataan 20–25 vuoden välein. Tähän tarjoaa mahdollisuuden 782 Suomessa tunnettua sammallajia, joista on löydettävä viljelyyn parhaiten soveltuvat lajit. Tiedetään, että sammalten kuiva-ainetuotto voi olla jo nyt jopa 4 000 kiloa hehtaarilta, mikä vetää vertoja lannoitettujen suometsien puuston kasvulle. Kasvinjalostuksella ja viljelytekniikoita kehittäen sammalten tuotantoa voitaneen oleellisesti parantaa.

Materia on saatava suljettuun kiertoon. Tämä edellyttää esimerkiksi sitä, että jätevesipuhdistamojen ravinnepitoiset lietteet puhdistetaan ja hyödynnetään vaikkapa suonpohjien ruokohelpiviljelmien tai sammalkasvattamoiden lannoitteena. Vastaavalla tavalla voimalaitosten puu- ja turvetuhka on saatava kierrätykseen metsien ja bioenergiaviljelmien lannoitteeksi.

Kesällä avoimien ovien päivässä suohon riitti tutustujia riittämiin, monet heistä olivat mökkiläisiä. Talvella kylällä onkin savuja sitten harvassa. On vaikea löytää osaavia työntekijöitä. Tekijämiehiä ja -naisia kuitenkin aina lopulta löytyy, sillä Jussi pystyy tarjoamaan ympärivuotista työtä turvetuotannon ja kuljetusten parissa. Jussi isännöi myös seitsemää turvetta ja puuta käyttävää lämpökeskusta ja tarjoaa puuenergiaurakoita useamman pitäjän alueella. Työtä ja kuokkia Jussilla on tarjota, koska paikallista energiaa ja huippuluokan sertifioituja biomateriaaleja tarvitaan Suomessa aina.

Kirjoitusta varten on haastateltu VTT:n johtajaa Satu Helystä, VTT:n johtavaa tutkijaa Arvo Leinosta sekä Vapo Oy:n kehitysjohtajaa Kari Mutkaa. Kirjoittaja  Jaakko Silpola on Turveteollisuusliitto ry:n toimitusjohtaja.