Sonnit viihtyvät turpeessa

Kuudensadan sonnin mylvintä on komeaa kuultavaa. Jaakkolan tilan pihatot Padasjoen Auttoisten kylässä sijaitsevat korkealla mäellä, joten ääni kantautuu suotuisissa olosuhteissa kauas. Lihakarjantuotantoon tilalla erikoistuttiin kymmenen vuotta sitten. Ennen sitä tila oli pitkään karjaton.

”Valittavana oli joko laajentaminen tai lisätienestien hakeminen muualta”, tilan isäntä Kalle Jaakkola muistelee. 

Jaakkolan tilan kolmessa pihatossa on yhteensä 550–600 sonnia. Maitorotuja on kaksi ja pelkästään lihantuotantoon jalostettuja pihvirotuja kahdeksan.  

Karjasta hiukan yli puolet on maitorotuisia. Erikoistuminen sonnilihakarjaan on pakon sanelemaa, koska tukipolitiikan vuoksi naaraspuolisia eläimiä ei kannata kasvattaa. 

Maitorotuiset sonnit tulevat lypsykarjatiloilta eri puolilta Päijät-Hämettä, pihvirotuiset huomattavasti laajemmalta alueelta Etelä-Suomesta. Jaakkolan mukaan suurin osa emolehmätiloista kasvattaa itse mullikkansa, mutta niiden myyminen lihatiloille yleistyy koko ajan. 

”Maitorotuiset tulevat meille hyvin nuorina eli heti, kun ne voidaan vierottaa emostaan. Pihvirotuisettulevat kuuden kuukauden ikäisinä ja ne lähtevät teuraaksi 18 kuukauden ikäisinä”, Jaakkola kertoo. 

Kalle Jaakkola on LSO Foodsin sopimustuottaja, jonka lihat HK Ruokatalo markkinoi kuluttajille. Jaakkolan tila on ollut saman suvun hallussa ainakin 300 vuotta: sukuviirissä on vuosiluku 1700. Viimeisimmän lohkomisen jälkeen nykyinen isäntä on järjestyksessään kolmas. 

Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin vuonna 1996. Neljäs sukupovi on jo kasvamassa, tosin 6-vuotias Nikopoika saa kuulemma itse päättää jatkaako aikanaan tilanpitoa.

Turve on Kalle Jaakkolan mukaan erinomainen kuivike.

Vasikoiden juottamossa on turvetta käytetty kuivikkeena melkein alusta asti.

Turve huomioitiin jo rakennusvaiheessa

Turpeen käyttö tilalla alkoi pian lihakarjantuotannon käynnistämisen jälkeen. Alussa turvetta käytettiin vain nuorten vasikoiden juottamossa.

Tuotantoa laajennettiin vuonna 2007 niin, että eläinten pääluku pystyttiin kaksinkertaistamaan. Uudet pihatot suunniteltiin alusta pitäen turpeen käyttöä silmälläpitäen. Isoimpaan halliin mahtuu 230 eläintä, ja turverekka voidaan ajaa suoraa sisään.

”Tämä on tietääkseni Suomen suurin lihakarjakarsina. Sen puhdistaminen ja turpeen tuonti on mahdollista siirtämällä eläimet väliaidan taakse. Seuraavana päivänä homma toistetaan toisella puolella”, Jaakkola kertoo.

Toiseen halliin turve kipataan traktorin kauhalla. Kolmannessa ja vanhimmassa hallissa Jaakkola käyttää kuivikkeena vielä olkea, koska sitä tulee omilta pelloilta niin paljon. Turve on kuitenkin olkeen verrattuna ylivertainen tuote.

”Turve pitää eläimet puhtaampina, sen näkee heti. Turpeen ansiosta pohja myös pysyy kuivempana, joten eläinten on siinä parempi olla. Kolmanneksi turve on erinomainen maanparannusaine, kun se lannan kanssa ajetaan pellolle”, Jaakkola luettelee turpeen etuja.

Lanta onkin tilalla jatkuva haaste, koska kaikkea ei voi ajaa pellolle eikä lantaa kannata kuljetella. Lantakysymyksen ratkaisu on edellytys uusille laajennuksille. Yksi mahdollisuus on lannan kompostointi viherrakentamiseen. Lannassa oleva energiakin olisi saatava jollain tavalla talteen.

”Yhteistyö Vapon kanssa on sujunut hyvin. Toimitusvarmuudessa ei ole moitteen sijaa, vaikka väliin on mahtunut yksi huonokin turvekesä. Yhdellä turvekuormalla pärjäämme vajaan kuukauden, joten vuosikulutuksemme on noin 1 800 kuutiota”, hän jatkaa.

Karjalle omien peltojen rehua

Peltoja viljelyssä on noin 260 hehtaaria ja tila on melko pitkälle omavarainen. Olkipaalit varastoidaan uuteen halliin ja rehu niin ikään vuonna 2007 valmistuneisiin siiloihin. Lisäksi tilalla viljellään leipäviljaa.

Eläimet syövät pääasiassa oman tilan rehua, mutta joukossa on myös Sinebrychoffin olutpanimon märkämäskiä, jota kuluu satoja tuhansia kiloja vuodessa.

Isännän lisäksi tilalla on yksi työntekijä. Lisääkin Jaakkola palkkaisi, jos vain sopivia tekijöitä löytyisi. Vaatimukset ovat kuitenkin kovat.

”Tämä on erittäin teknistä työtä ja tässä tarvitaan koneiden käsittelytaitoa. Työajatkin ovat vaihtelevat, joten vakituisten työntekijöiden löytäminen on vaikeaa. Kesätyöntekijän palkkaaminen ei ole järkevää, koska siitä puuttuu jatkuvuus.”